Historia

Tervetuloa tutustumaan Kuhmo Oy:n historiaan. Kirjoitamme historiaa vuosikymmen kerrallaan vuoden 2025 aikana, kun sahan virallisesta perustamispäivästä tulee täyteen 70 vuotta.

50-luku

Historiankirjoituksemme ensimmäisessä osassa pääset tutustumaan siihen, miten ja mistä kaikki alkoi.

Tästä kaikki alkoi

Kuhmo Oy -niminen puutavarayhtiö perustettiin kuhmolaisten liike- ja pankkimiesten toimesta 2.10.1955 ostamaan, myymään ja jalostamaan puutavaraa erityisesti vientiä varten. Perustamiskokouksessa todettiin, että yhtiön toiminta voi helpottaa paikkakunnan työtilannetta ja tarjota mahdollisuuksia paikallisille metsänomistajille. Yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajaksi valittiin kauppias Matti Tikkanen ja toimitusjohtajaksi metsäteknikko Markus Sirviö.

Perustamisvaiheessa sahan vuotuinen kapasiteetti arvioitiin noin 3000 standarttia, joista 2500 tarkoitettiin vientiin. Standartti on aiemmin varsinkin laivauksessa käytetty puutavaran tilavuusyksikkö, joka kuutioissa sahattuna puutavarana tarkoittaa 4,67203 m3. Vuosituotannoksi arvioitiin perustamisvaiheessa siis noin 14 000 m3 – tänä päivänä tuo määrä sahataan alle seitsemässä työpäivässä. Tähän sahausmäärään arvioitiin tarvittavan Kaleva-lehden mukaan tukkia noin 700 000 kuutiojalkaa eli vajaa 20 000 m3. Perustamisvaiheessa sahan arvioitiin työllistävän liitännäisvaikutuksineen noin 300 henkilöä – sahalla noin 70 henkilöä ja metsässä sekä kuljetuksessa työskentelevät yli 200 henkilöä. Vientisatamaksi valittiin Oulun Toppilan satama.

Raamisahan rakentaminen, 13.3.1959.

Raamisahalinjan rakentaminen 13.3.1959.

Ajat eivät olleet helpot

Kuhmossa oli tuohon aikaan asukkaita noin 14 000, mutta monet kulkivat muualla ansiotyössä. Suurin osa asukkaista asui Kuhmon ”perukoissa”, vain noin 2500 henkilöä asui kirkonkylässä. Pulakausi ei paikkakunnalla ollut vieläkään ohi ja työttömyys heikensi erikoisliikkeiden myyntiä. Omakotitaloja on kuitenkin ollut rakenteilla jonkin verran joten rakennustarvikkeiden kysyntää oli myös paikallisesti.

Markkinatilanne sahaa perustaessa ei ollut helpoin mahdollinen. Keskustelua käytiin siitä, kannattaako kaikki suurteollisuuslaitokset perustaa rannikolle vai sijoittaa mekaanisen ja kemiallisen puuteollisuuden laitokset sisämaahan. Kainuussa pääomien puute rajoitti sahojen menestymistä, käynnissä oli perustamisvaiheessa vain Oulu Oy:n omistama Hyrynsalmen saha. Sotkamossa rakennuksiltaan valmis saha seisoi tyhjillään, Pohjois-Karjalan puolella toimi Valtimon Saha. Oulu Oy panosti Hyrynsalmen sahaan merkittävästi rakentamalla mm. kuorimon sekä laittelu-, niputus- ja kuljetinlaitteistoja.

Reuna-alueen haasteet

Pitkät ja kalliit autokuljetukset laskivat kannattavuutta ja nykyaikaisen kaluston hankinta oli kallista. Valtimon sahalla tuskailtiin alan suuryrittäjien tekemien rahtisopimusten ja alennusten vievän perustan seudulla ponnistelevalta teollisuudelta. Tuloksellisen työn tappiolliseksi käänsi kuljetusten kalleuden lisäksi uittohäiriöt, sahausvirheet, harkintaverotus, taitamaton myynti ja tavaran huono varastointi. Ostettavan tukin korkeaa hintaa tuskasteltiin ajan lehtijutuissa myös. Kuhmo Oy osti Valtimon sahan vuonna 1973, josta tarkemmin tarinaa tulevassa 70-luvusta kertovassa osiossa.

Kuhmo Oy nosti esille kuljetusongelman ja ajoi rautatien saamista Kuhmoon. Esimerkiksi 29.9.1958 keskusteltiin Kajaanissa Kuhmon radasta. Menossa oli valtakunnallinen rautateiden rakennusohjelma, vedottiinkin alueen käyttämättömiin metsävaroihin, alkavaan teollisuuteen ja alueen työttömyystilanteeseen. Valitettavasti lobbaustyö ei tuonut tulosta.

Raamisahan sahuri.

Raamisahan harjannostajaiset 1959.

Saha valmistuu

Yhtiön osakepääoman korottamiseksi käynnistettiin osakeanti lokakuussa 1958. Tällöin myös paikallisilla metsänomistajilla oli mahdollisuus lähteä mukaan paikalliseen yritykseen osakkaaksi. Sahan harjannostajaisia vietettiin joulukuussa 1958. Varsinainen sahaustoiminta käynnistyi maaliskuussa 1959.

Sahan suunnitteli diplomi-insinööri Martti Lehtosalo apunaan sahateknikko Aimo Lahti. Urakoijana toimi Veikko Ilves ja rakennustöitä valvoivat P. Komulainen ja rakennusmestari T. Vanninen. Saha oli alusta saakka täysin sähköistetty. Alkuvaiheessa käytettiin höyryvoimaa, mutta perustamisvaiheessa suunnitteilla oli oma polttohakkeella käyvä ”voima-asema”. Saha toimi lähes alusta saakka kahdessa vuorossa – sahalla noin 30 työntekijää ja höyläämössä 40 työntekijää/vuoro.

Tuotanto käyntiin vuonna 1959

Tuotanto lähtikin hyvään vauhtiin ja se tarjosi työtä vakinaisesti noin 60 työntekijälle vuonna 1959. Lisäksi työllistämisvaikutuksia lisäsivät hakkuu- ja kuljetustyöt, jolloin lukuun voitiin lisätä jopa 250-300 miestä. Koko vuoden tuotanto oli myyty jo kesällä 1959, etupäässä Englantiin, Belgiaan ja Tanskaan. Toimitusjohtaja M.V. Tikkasen mukaan laivaukset olivat sujuneet hyvin ja ostajat ovat olleet tyytyväisiä. Kuljetukset hoidettiin omalla kalustolla (viisi kuorma-autoa) Sotkamon asemalle tai suoraan Toppilan lautatarhaan Ouluun.

Yhtiön omistukseen siirtyi Pekka Pulkkisen perustama Pulkkisen saha ja mylly, jossa toimi yhtiön 5-kutterinen höyläämö. Samassa tilassa toimi hiljattain vastavalmistunut kamarikuivaamo. Tämä toimipiste sijaitsi muutaman kilometrin päässä, Lammasjärven toisella puolella ns. Uiton rannassa Ruukintiellä.

Raaka-aine eli tukit kuljetettiin sahalle pääasiassa maanteitse autokuljetuksilla. Uittamalla tukkeja kuljetettiin sahalle vain vähäisin määrin, pelkästään Lammasjärven ympäristöstä.

Kuhmo Oy:n raamisahan hakesiilo, takana oikealla puolella purusiilo.

Vetopöytä; lankut lajiteltiin omiin dimensioihinsa.

Kohti 60-lukua

Sahalla oli ruokailuparakki, josta työläiset saivat lämmintä ruokaa päivittäin. Ulkopuolelta kuntaa saapuville oli järjestetty ilmainen asunto. Sahauksessa oli tauko vuoden 1959 lopulla, kun aloitettiin laajennustyöt rakentamalla kuorimo.

Helsingin Sanomien artikkelissa ”Kuhmolaista yrittäjähenkeä: Keskisuuri saha aloittaa pian toimintansa Kainuussa” toimitusjohtaja Tikkanen kertoi, että yhtiön tarkoituksena on ryhtyä rakentamaan voimalaitosta, hankkia kuorimakoneet ja selluloosahakkurit ja ryhtyä kuljettamaan hakkeet Ouluun. Selluloosahakkeeksi kelpaamatonta jätettä on tarkoitus käyttää polttoaineena voimalaitoksessa. Vielä tässä vaiheessa eläteltiin toivetta monia vuosia vireillä olleesta Kontiomäki-Kuhmo rautatiehankkeen toteutumisesta. Lopuksi tj. Tikkanen toteaa, että ”Katsomme luottavaisina tulevaisuuteen ja toivomme, että liikevaihtovero ei panisi meitä vaikeuksiin”.